Koliikki käsitteenä on hiukan epäselvä. Kukaan ei taida oikein varmasti tietää, mikä se on, mistä ja miksi se tulee. Ei tunnu olevan edes yksimielistä käsitystä siitä, mitä sillä tarkoitetaan. Tässä yksi matkan varrella eteen tullut määritelmä: “Koliikilla tarkoitetaan putkimaisen rakenteen kivuliasta supistumista/ kouristusta.” Koliikkivauvan kohdalla tämä putkimainen rakenne on suolisto. Tavallisesti koliikkivaivat alkavat noin parin kolmen viikon iässä ja loppuvat yleensä kolmen neljän kuukauden iässä. Ei ole kuitenkaan tavatonta, että vielä vuodenkin ikäinen lapsi saattaa kärsiä koliikkityyppisistä vaivoista. Jos vanhemmat ovat epävarmoja itkun syystä, on hyvä antaa lääkärin tarkastaa tilanne. Ainakin vanhempia voi vähän rauhoittaa tieto siitä, ettei lapsi ole vakavasti sairas. Paha olo lapsella kuitenkin on. Ja olisi hyvä, että vanhemmilla olisi jokin työkalu vauvan olon helpottamiseksi.
Koliikkikohtaus alkaa melko usein samoihin aikoihin illansuussa tai illalla ja voi kestää useitakin tunteja. Vauva saattaa herätä kipuun aivan kesken uniensa. Joillakin on kipukohtauksia pitkin päivää eivätkä mitkään konstit tunnu helpottavan. Pahimmissa tapauksissa koko päivärytmi syömisineen, nukkumisineen ja huutamisineen on aivan sekaisin. Leiki siinä sitten onnellista äitiä tai isää. Yleensä vauva kuitenkin kasvaa normaalisti, paitsi jos koliikkivaivat kestävät pitkään. Unen määrä jää yleensä silloin vähäisemmäksi, jolloin tärkeä kasvuhormonin tuotanto saattaa heikentyä, ja lapsen kasvukäyrissä havaitaan hidastumista. Kasvuhormonia erittyy runsaasti syvän unen aikana -tämä on yksi syy siihen, miksi lasten pitää nukkua riittävästi. Mikäli näitä syviä, rauhallisia ja ravitsevia unijaksoja ei ole tai niitä on hyvin vähän, koko hermosto rasittuu ja kasvukin saattaa hidastua.
Koliikin perimmäisiä syitä on tutkittu oikeastaan hyvin vähän tai ei ainakaan olla saatu yhtä mielipidettä siitä, mitä koliikki on, eikä mistä ja miksi se toisille vauvoille tulee ja toisille ei. Sitäkin enemmän löytyy kansanomaisia teorioita, joita täydentävät sitten hoitoalan eri ammattilaisten erilaiset arviot, olettamukset, kokemukset ja ennakkoluulot. On arveltu, että yksi syy olisi ruoansulatusjärjestelmän kehittymättömyys ja/tai toiminnalliset häiriöt. Onhan selvää, että ruoansulatuselimistöltä vaaditaan todella paljon ja erityisen hyvää toimintakykyä, kun syntymän jälkeen koko ravinnonsaanti ja ruoansulatus muuttuvat. Aiemmin, sikiöaikana, kaikki tarpeet on tyydytetty automaattisesi napanuoran ja istukan välityksellä. Sitten yhtäkkiä kaikki onkin erilaista. Ruoka on vieläpä itse “hankittava” ja sulatettava.
